Kirjoita alaotsikko tähän

Lantanäytteet ja loishäätö

Tutkimme loismunat lantanäytteistä. Varaathan ajan lantanäytteiden tutkimista varten ajanvarausnumerostamme ennen kuin tuot näytteet klinikalle.

Lantanäytteiden otto: Ota pala lantaa 3-5 lantapallerosta. Laitan ne esim. Minigrip-pussiin ja merkitse pussiin hevosen nimi. Toimita näytteet mahdollisimman nopeasti klinikalle. Jos joudut säilyttämään näytteitä, pidä ne viileässä (jääkaapissa). Isommista näytemääristä on hyvä olla yhteydessä klinikalle ensin, jotta voidaan varmistua siitä, että kaikki näytteet ehditään tutkia.


Loismunatutkimus: Madonmunat lasketaan näytteistä McMasterin menetelmällä. Tuloksena saadaan munien määrä grammassa ulostetta (EPG).


Lääkityssuositus: Suosittelemme kohdennettua loishäätöä (yksilöllisesti lantanäytetutkimuksen perusteella) keväisin ja kaikkien hevosten lääkitsemistä suuriin Strongyluksiin ja heisimatoihin tehoavalla valmisteella syksyisin. Varsojen loishäätö aloitetaan 2-3 kk:n iässä ja matolääkitys annetaan vähintään neljä kertaa ensimmäisen elinvuoden aikana. Ensimmäisen loishäädön jälkeen varsojen matolääke valitaan lantanäytetutkimuksen perusteella. Autamme mielellämme loishäätösuunnitelman laatimisessa.

Lantanäyteanalyysi 10 e / kpl


Loishäätö

Hevosten loishäätö tulisi aina suunnitella lantanäytetutkimusten perusteella. Hevosyksilöillä on eri määrä matoja: 20 % hevosista kantaa 80 % madoista, joten iso osa hevosista ei tarvitse matolääkettä useita kertoja vuodessa. Hevosten loislääkitystarve arvioidaan yksilökohtaisesti muun muassa ikä huomioiden. Rutiininomainen koko tallin matolääkitys vaarantaa loislääkkeiden tehon säilymisen loisten kehittäessä vastustuskykyä loislääkkeitä vastaan.

Varsojen loislääkityksiä ei voi perustaa pelkkiin lantanäytteiden tutkimustuloksiin. Varsoilla voi olla runsaastikin loisia, vaikka lantanäyte olisi puhdas, sillä esimerkiksi suolinkaisen kiertävät toukkamuodot ja lepovaiheessa olevat pienet sukkulamadot eivät tuota ulosteeseen erittyviä munia. Suolinkaiset aiheuttavat ongelmia erityisesti varsoille ja nuorille hevosille. Pikkuvarsoille annetaan ensimmäinen loislääkitys 10-12 viikon iässä. Jatkossa pikkuvarsa lääkitään 2-3 kk:n välein vuoden ikään asti. Ensimmäinen lääkitys annetaan suolinkaisia vastaan, sen jälkeen lääke valitaan lantanäytteiden perusteella. Korkean loispaineen ympäristössä, esim. suuressa varsapihatossa, varsoja kannattaa lääkitä useammin kuin yksittäisiä varsoja kasvattavilla talleilla. Loppusyksyllä laidunkauden jälkeen myös varsoille annetaan heisimatohäätö. 1-4-vuotiaat hevoset lääkitään yleensä 2-4 kertaa vuodessa. Lantanäyte tutkitaan ennen laidunkautta ja lääkitys valitaan sen perusteella. Toinen lantanäyte tutkitaan laidunkauden puolivälissä. Syksyllä lääkitään joka tapauksessa pienten ja suurten sukkulamatojan, käpymadon ja heisimadon varalta. Jos syksyn lantanäytteessä todetaan suolinkaisen munia, valitaan matolääke sen mukaisesti.

Aikuisilta hevosilta ja siitostammoilta tutkitaan lantanäytteet 1-2 kertaa vuodessa: keväällä ennen laidunkauden alkua ja syksyllä laidunkauden jälkeen. Mikäli resistenssitutkimusta käytettävän lääkeaineen kohdalta ei ole vielä tehty, otetaan kontrollinäyte kaksi viikkoa lääkityksen jälkeen. Suurten sukkulamatojen ja heisimatojen riskin minimoimiseksi sekä käpymatojen häätämiseksi hevoset lääkitään syksyisin näihin tehoavalla lääkkeellä. Mikäli siitostammalla on syytä epäillä Strongyloides westeri -tartuntaa tai loista on todettu tallilla aiempina vuosina, kannattaa tammat lääkitä varsomisen yhteydessä. Muutoin tiine tamma lääkitään kuten muutkin aikuiset hevoset. Hevosilta, joilla on todettu runsaasti loismunia, on hyvä ottaa kesällä ylimääräinen lantanäyte ja lääkitä tarvittaessa laitumen loispaineen kontrolloimiseksi.

Jos hevosella on sisäloisiin liittyviä tyypillisiä oireita kuten laihtumista, pömppö maha, huono karva, toistuvia ähkyjä, ripulia tai hännän hankaamista, tulee hevosen loislääkitystarve arvioida erikseen, vaikka lantanäyte olisi puhdas. Esimerkiksi pienten sukkulamatojen suolen seinämästä vapautuvien toukkien aiheuttamassa voimakkaassa ripulissa loisten munia ei välttämättä ole ulosteessa lainkaan. 

Useat sisäloiset ovat kehittäneet tai kehittämässä resistenssiä eri lääkeaineita kohtaan tiheän ja pitkäkestoisen massalääkityksen seurauksena. Eri loislääkkeiden vuorottelu ei estä resistenssin kehittymistä eikä kerran hankittu resistenssi katoa. Resistenssitilanne on tallikohtainen. Hevonen tulisi punnita tai mitata mittanauhalla oikean annoksen määrittelemiseksi. Liian pienet annokset voivat edesauttaa resistenssin kehittymistä. Jokaisen tallissa käytettävän lääkkeen teho pitää tarkistaa tallikohtaisesti ja säännöllisesti muutaman vuoden välein. Ilman tallikohtaista loislääkkeen tehon testausta ei voida tietää, mitkä lääkkeet tehoavat juuri sen tallin loispopulaatiossa. Teho tutkitaan ottamalla ulostenäytteet ennen matolääkkeen antoa ja kaksi viikkoa lääkkeen annon jälkeen. Laidun- ja tarhahygienialla on oleellinen merkitys sisäloistartuntojen torjunnassa. Tarhat siivotaan lannasta kerran viikossa. Lantoja pyritään keräämään myös laitumelta 1-2 viikon välein. Lantakasoja ei levitetä laitumelle. Jos hevosen lantaa käytetään laitumen lannoitteena, tulee sen olla hyvin kompostoitunutta. Laitumia kierrätetään mahdollisuuksien mukaan eri eläinlajien välillä tai laidunta pidetään välillä levossa. Laitumia uudistetaan riittävän usein. Laidunnustiheys pidetään mahdollisimman väljänä ja varsat pyritään sijoittamaan kaikkein puhtaimmille laitumille. Talvi ei tuhoa madonmunia tai toukkamuotoja. Karsinat puhdistetaan lannasta päivittäin. Koko talli (myös pihatto) pestään ja desinfioidaan kerran vuodessa. Suolinkaisen munat säilyvät hyvin kosteissa olosuhteissa eli erityisesti varsojen juoma- ja ruokintapaikat tulisi pitää mahdollisimman kuivana. Varsomiskarsinat pestään ja desinfioidaan mieluiten kuumalla höyryllä sekä kuivatetaan huolellisesti muutama viikko ennen varsomista suolinkaisten munien tuhoamiseksi. Vaihtoehtoisesti varsomiskarsinoiden pesu ja desinfiointi voidaan tehdä heti sen jälkeen, kun karsinassa ei enää pidetä edellistä varsaa ja karsinaa käyttää vain terve aikuinen hevonen, joka ei eritä loisten munia.

Lähde: Suomen eläinlääkäripraktikot ry:n suositus hevosten sisäloiskontrolliin (2018)